Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. Ilm. 3:20
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”. Joh. 3:3
Sllä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Room. 10:10
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman (oikeuden) tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä. Joh. 1:12
Olin 21 vuoden ikäinen, kun aloitin opiskelun luokanopettajaksi. Tuntui vaikealta ajatus opettaa uskontoa, kun ei ole itse sisällä uskon asioissa. Olin kyllä käynyt pyhäkoulussa ahkerasti lapsena ja rukoillut Isä meidän- rukouksen lähes joka ilta rippikoulusta lähtien.
Kun kiinnostuin uskosta, vihollinen yritti surmata minut ja pelästyin todella. Tiesin useita opiskelukavereita Jeesukseen uskoviksi: ihalin heitä, sillä heissä oli jotakin sellaista, mitä halusin itsekin saada.
Eräänä päivänä olin käymässä helluntaiseurakunnan kellarikerroksessa asuvan opiskelukaverini luona, ja hän kysyi, että olenko uskossa. Vastasin, että en ollut. Kaverini luki Raamatusta uudestisyntymisestä ylhäältä, ja että sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sitten hän kysyi, että haluaisinko ottaa Jeesuksen elämäni Herraksi. Ihmettelin, että miksi kukaan ei ollut koskaan tuota kysymystä kysynyt. Tietysti halusin tulla uskoon ja saada rauhan, joten vastasin myöntävästi. Hän otti puhelun jollekin, jota en tuntenut ja pyysi kertomaan, että olen antanut elämäni Jeesukselle. Tein sen, ja toisessa päässä naisääni sanoi, että se on hyvä juttu. Sitten kaverini rukoili puolestani. Kuulin silloin ensimmäisen kerran kielilläpuhumista ja se tuntui ihan luonnolliselta.
En tuntenut mitään erityisempää, mutta ulkona oven suljettuani Pyhä Henki laskeutui voimakkaasti ja tunsin valtavaa rauhaa ja iloa. Huomasin, että aikaa junan lähtöön kotipaikkakunnalle oli vain vähän ja piti käydä asunnoltani muutaman kilometrin päästä hakemassa pari matkalaukkua ja sieltä vielä oli kilometri asemalle. Lähdin juoksemaan ja ajattelin, että siinä olisi tullut vaikka maailmanennätys, kun niin keveältä ja helpolta juoksu tuntui. Tyhjennin asunnolla viinapullot vessanpönttöön ja juoksin kassien kanssa asemalle. Ehdin juuri sopivasti junaan. Istahdin erään opiskelukaverini viereen, ja hän oli seuraava henkilö, jolle kerroin uskoontulosta.
Kotona iltamyöhällä otin esille Raamatun ja aloin lukemaan Johanneksen kirjettä. Tuntui, että sanat ikäänkuin tulivat sisälleni täysin ymmärrettävästi ja tunsin erityisen Jumalan rakkauden puhuvan minulle sanoissa. Lukemisen jälkeen näin mielenkiinoisen näyn; ihan kuin olisin katsonut elokuvaa. Siinä kuvattiin uskovan eroa maailmasta ja tulevaa tehtävääni, joka onkin osaksi toteutunut.