Daavidin puhetta Jumalalle sen jälkeen, kun hän tuli synnintuntoon ja katui tehneensä syntiä yhtyessään Batsebaan ja tapattaessaan hänen miehensä. Hän vetoaa aluksi Jumalan armahtavaisuuteen, tunnustaa olevansa syntinen, pyytää anteeksi tekoaan ja puhdistusta synnistä. Sen jälkeen Daavid keskittyy siihen, että hän ei enää lankeaisi: saisi Pyhän Hengen voiman, ja ilon jälleen kiittää Jumalaa armahdettuna. Kiitos ja ylistys ovat ovat vahva ase kiusauksia ja syntiä vastaan, kun siten ihminen täyttyy Hengen voimalla, joka kuolettaa lihan teot. Lopuksi Daavid vielä vetoaa Jumalan rakkauteen ja armahtavaisuuteen.
”Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt. Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden. Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.
Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet. Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä. Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palajaisivat. Päästä minut verenvioista, Jumala, minun autuuteni Jumala, että minun kieleni riemuitsisi sinun vanhurskaudestasi. Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi.
Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen. Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.” Ps. 51:3-19