Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti. Ps. 127:3
Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. 1. Kor 13:11
Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.” Luuk. 18:16-17
Ja joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sen olisi parempi, että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen. Mark. 9:42
Lasten kaltaisten on taivasten valtakunta ja lasten uskoa Jeesukseen ei tule estää. Lapset pelastuvat Jeesuksen sovitustyön kautta, kunnes he tulevat ikään, jolloin heidän täytyy valita tiensä. Itse kävin ahkerasti pyhäkoulussa ja lapsen usko riitti 12 –vuotiaaksi, jolloin tulin valinnan paikalle ja herätykseen ensimmäisen kerran. Opettajana havaitsin, että 7-12 -vuotiaista oppilaista luokittain 80-100% tunnusti uskonnonopetuksessa uskonsa Jeesukseen. On myös kerrottu lapsista, jotka kohta puhumaan opittuaan kertoivat Jumalasta ja uskosta, vaikka eivät olleet kuulleet asioista vanhemmiltaan.
Yhteiskunnassa on yhä enemmän Raamatun Jumalan ja kristillisen arvomaailman osuus vähentynyt kasvatuksessa. Mm. koulumaailmassa uusimmassa opetussuunnitelmassa on painotus siirtynyt monikulttuurisuuden ja suvaitsevaisuuden kasvatukseen; Jumalan luomistyötä pojaksi ja tytöksi pyritään muuttamaan sukupuolettomalla ja LGBT -kasvatuksella, mikä aiheuttaa epävarmuutta lasten identiteetissä; evoluutioharhan opetuksella on pyritty romuttamaan usko ja Raamatun auktoriteetti jo lapsena. Monet ovat jo lapsena joutuneet kaltoin kohdelluksi ja kokemaan monenlaista (kiusaaminen, avioerot, uusperheet, insesti jne.) Lisäksi kaikenlaista saastaa on lasten vapaasti nähtävillä viihteessä, peleissä ja ihan kasvuympäristössään. Ketähän Jeesus nykyisin tarkoittaisi heillä, jotka olisi parempi heittää myllynkivi kaulassa mereen kuin antaa vietellä yhdenkin niistä pienistä, jotka uskovat Jeesukseen… Kristillisten arvojen aliarvostaminen yhteiskunnassa ei ole ollut hyväksi, mikä näkyy yhteiskunnan pahoinvointina jo lapsilla ja nuorilla sekä mm. kouluissa psykologien ym. kasvaneena joukkona.
On edelleen tärkeää, että lapsia opetetaan ja kasvatetaan tuntemaan Jumalan rakkautta ja pitämään mitä Hän on käskenyt pitää. Rajat ovat rakkautta. Lapset ovat Jumalan lahja vanhemmille, jotka ovat toiminnallaan ja esimerkillään pääosaltaan vastuussa siitä, miten tämän lahjan kanssa toimivat.